Useimpien partiotoiminnassa vastaan tulevien varusteiden huolto-ohjeita.

Perus retkeilytyökalujen huoltaminen.

Uuden puukon terää ei ole tarpeellista teroittaa. Puukko tylsyy vähitellen käytön myötä. Teroitettaessa terän alkuperäinen teroituskulma - noin 10º- olisi saatava säilymään, mikäli terä on lastunnun ennen hyvin.

Ensivaiheessa olisi parasta tahkota terä, mutta tahkon puuttuessa käy karkea hiomakivi. Terä hiotaan koko leveydeltään pyörittävin liikkein kummaltakin puolelta, kunnes kaikki lovet ovat hävinneet.

Tämän jälkeen siirrytään käyttämään hienompaa kovasinta. Sillä tasoitetaan ensin karkean kovasimen jättämä jälki ja sen jälkeen tehdään varovasti ”murtohionta” terän huippuun. Sopiva murtokulma on jokaisen itse etsittävä. Kovin jyrkkä se ei saa olla, jotta puukko lastuaisi hyvin. Jos teroitus muistuttaa liikaa ”suoraa hiontaa” tulee puukosta liian ”ottava”, tällaisella puukollaa on vaike vuolla esim. kiehisiä. Viimeistelyssä poistetaan ”kärkikierre”. Kärkikierteen voi tuntea peukalolla myötäsukaan terän huippua tunnustellen. Se poistetaan kevyesti hiomalla vuorotellen mollemmilta puolilta terän leikkuusuuntaan.

Perusteroitus tehdään aina hiekkakivitahkolla. Käytä runsaasti vettä, koska silloin tahko on tehokkain. Älä koskaan käytä hiomakonetta eli smirgeliä, koska silloin terä kuumentuu helposti niin paljon, että karkaisu tuhoutuu.

Tahkotessa terä on sopivassa kulmassa silloin kun vettä tulee terän päälle. Kun terästä on saatu lovet häviämään ja muoto hyväksi, tehdään lopputeroitus käsin hiomakivellä.

Tylsällä sahalle ei tee mitään. Sahan teroittaminen on tarkkaa puuhaa, mutta sen oppii harjoittelun jälkeen. Karkaistuja teriä (esim. pokasahanterät), ei yleensä teroiteta. Karkaisun huomaa kun viila ei pure vaan lipsuu. Sahan teroittamiseen tarvitsee teroitusviiloja ja haritusraudan tai harituspihdit. Työkalujen täytyy olla sahan hammaskoon mukaan mitoitettuja. Ensiksi saha haritetaan ja vasta sen jälkeen viilataan teräväksi. Jos sahan hampaat ovat kuluneet lähes olemattomiksi, on ne ensin viilattava yhtä pitkiksi ja vasta sen jälkeen haritettava ja teroitettava.

Normaalisti sahan hampaat eivät ole suorassa jonossa, vaan hampaat osoittavat hieman sivuille päin (peräkkäiset hampaat aina eri sivuille). Harituksen tarkoitus on tehdä sahattu rako leveämmäksi kuin terä ja estää sahan takertelu sahatussa raossa. Käytössä haritus vähitellen kapenee. Helpointa haritus on tehdä harituspihdeillä. Haritusraudan käyttö vaatii tottumusta. Harittaessa hampaita taivutetaan vuorotellen oikealle ja vasemmalle aina yhtä paljon. Suurista hampaista taivutetaan vain kärjet, ettei hampaat murru. Harituksen avulla voidaan saada saha toimimaan paremmin erilaisissa puissa. Esimerkiksi kovalle puulle haritus voi olla pienempi kuin aivan tuoreelle puulle. Haritus ei kuitenkaan ole koskaan enempää kuin kaksi kertaa terän paksuus.

Käsisahojen hampaan kärkien pitää olla samalla korkeudella. Jos hampaat ovat kuluneet sahan keskeltä, on niitä viilattava lyhyemmiksi sahan kummastakin päästä. Aseta viila koko pituudeltaan hampaita vasten ja viilaa kunnes kaikki hampaat ovat samanpituiset.

Varsinainen teroitus tehdään viilan avulla. Hampaita teroittaessa viilan täytyy olla hampaiden koon mukainen. Aloita hampaiden viilaaminen toisesta päästä. Tue sahanterä teroituksen ajaksi. Paina viilaa kevyesti ja viilaa rakoja pitkin, tasaisin vedoin. Yleis-sahoissa hammas on kolmion muotoinen. Teroituksen päämäärä on viilan avulla saada hampaan ”kylki” teräväksi. Viilauksessa on koitettava noudattaa edellisen teroituksen suuntaa.

Käytössä makuupussi pitää kuivata ja tuulettaa joka aamu. Makuupussin sisällö oleva kosteus vähentää lämpöä huomattavasti. Tuulettaminen kannattaa tehdä varjoisassa ja vetoisessa paikassa. Ennen nukkumaan menoa erityisesti untuvapussi kannattaa pöyhiä, täyte on voinut valua lokeroiden päihin jolloin se ei lämmitä kunnolla. Kotona makuupussia ei pidä säilyttää tiukasti käärittynä. Paras on ripustaa se roikkumaan vapaasti tai löysästi taitettuna ja tasaisin välein tuulettaa ja pöyhiä sitä.

Joskus makuupussi täytyy myös pestä. Kannattaa noudattaa valmistajan pesuohjeita. Tavallisesti oma pesukone on liian pieni, joten täytyy käyttää pesulaa. Erillinen pussilakana harventaa pesutarvetta (pussilakan pidetään makuupussin sisäpuolella). On helmpompaa pestä lakana, kuin koko pussi. Silkkipussi pakkautuu olemattoman pieneen tilaan ja kuumassa sitä voi käyttää myös yksinään.

Öljylamput nokeentuvat käytössä ja sydän loppuu joskus. Öljylampun lasi lähtee irti, kun nostaa lampun yläosasta pitäen samalla alaosan paikoillaan, lasi käännetään alas. Sydän telineineen lähtee irti, kun telinettä käännetään vaakatasossa. Sydämen saa irti kääntämällä säätövipua. Uusi sydän on helpointa laittaa käyttäen säätövipua apuna. Lasin saa yleensä puhtaaksi (polttoöljyyn) kostutetulla paperilla. Kokoaminen tapahtuu kuin purkaminen, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Lamppua ei saa sammuttaa kääntämällä sydän lampun sisään, vaan lamppu puhalletaan sammuksiin (nostetaan lasia vivusta).

Käytön jälkeen teltat kuivataan, jotta ei synny homevaurioita. Jos teltoissa on nukuttu yön yli, on niissä aina kosteutta. Teltat pakataan ja varastoidaan vasta, kun ne ovat kuivia. Jos kangastelttaan tulee repeämä, se ommellaan. Reikiä varten on olemassa paikkoja. Keinokuitutelttoja varten on olemassa erilaisia korjausteippejä, joilla voidaan paikata repeämia ja reikiä. Teltan kaarien kuminauhojen ikää voi pidentää aloittamalla niiden kasaamisen keskeltä. Tällöin kuminauhaan kohdistuva paine on tasaisempi. Kaariin on saatavilla tarvikepätkiä ja uusia kuminauhoja. Vetoketjut saattavat takkuilla erityisesti talvella. Jäätynyt vetoketju pitää sulattaa käsin ja avata varovasti. Hiekka vetoketjun välissä voi rikkoa sen vetoketjun. Maahan jäätynyttä telttaa ei saa repiä väkivalloin irti.

Noki eristää, joten paksu kerro kattilan pohjassa heikentää tehokkuutta. Kattila kannattaa puhdistaa joka käytön jälkeen myös ulkopuolelta. Nokeentuminen vähentyy, jos polttoaineeseen lisää kymmenisen prosenttia vettä. Tosin myös teho hieman vähenee. Ei kannata käyttää talvella. Kattiloiden väliin on hyvä panna esimerkiksi muovikassista leikatut reilunkokoiset laput, jotka estävät noen siirtymistä seuraavaan kattilaan. Teflonpinnoitteiset kattilat kannattaa suojata hyvin, koska teflon irtoaa helposti. Erityisesti paistinpannu on trangia-mallisissa keittimissä syytä suojata hyvin.

Polttimon kierrekanna tiiviste pysyy pitävä pidempään, jos sammuttamiseen ei käytetä kantta vaan liekinrajoitinta. Kantta ei kannata laittaa paikoilleen, ennenkiin poltin on jäähtynyt. Polttimoon jäänyt polttoaine kannattaa polttaa loppuun, kansi saattaa vuotaa ja polttoaine ruuan seassa maistuu todella pahalle. Jo äärettömän pieni määrää tekee ruokailusta todella luonnetta vaativan suorituksen.