Majoituspaikaksi valitaan kuiva ja tasainen, suojainen alue. Nukkuminen on mukavampaa, jos alla on pehmeää pintakasvillisuutta. Kovat esineet, kuten kivet ja kävyt poistetaan. Tuulisella säällä valitaan mahdollisimman suojainen ja sääskiaikana aukea paikka. Hallayönä hakeudutaan korkeammalle paikalle tai tuuheaan metsään. Valintaan vaikuttavat myös etäisyys vesipaikkaan, mahdollisuus tulentekoon ja kaunis näköala. Muurahaisten kulkureittejä kannattaa välttää. Kesällä on syytä varmistaa, ettei sadevesi valu sisään. Talvella kaivetaan kuoppa majoitteelle.

Laavu sijoitetaan siten, että tuuli käy laavun sivulta, silloin ei savu haittaa. Laavussa nukutaan jalat nuotioon päin, sillä niitä alkaa palella ensimmäisenä. Nuotin ja laavun väliin on sijoitettava kynnyspuu (paksu puu), jos on vaara, että nukkujat valuvat nuotioon tai päinvastoin. Tulta on aina vartioitava ja kipinämikkovuorot jaetaan koko yön ajalle.

Laavussa voi yöpyä myös talvella, mutta se vaatii hyvät makuupussit tai rakovalkean. Nykyisin ajatukset rakovalkeasta on haudattava, sillä sopivaa puuta, jota saa ottaa, on varsinkin etelässä vähän. Tervakset on hyvää polttopuuta etelämmässäkin. Muista SP:n turvallisuusohjeet.

Useimmiten, kun yövytään laavussa, tapahtuu se jonkun toisen maalla. Tällöin on hyvä muistaa muutamia asioita, jotta kummatkin osapuolet ovat tyytyväisiä.

• nuotion ympärille ei kerätä kiviä, jotka estävät paikan umpeenkasvun.
• ylimääräiset polttopuut (lupa tulentekoon) kerätään yhteen paikkaan seuraavaa käyttäjää varten.
• lainatut rangat (maanomistajan luvalla) laitetaan nojaamaan esim. puuta vasten, mistä seuraavakin käyttäjä ne talvella ne löytää, eivätkä rangat lahoa.
• roskat, myös ne jotka olivat paikalla ennen tuloa, on siivottava pois. On turha selittää maanomistajalle, että ne olivat siinä ennen sinua.
• kaikki roskat jotka eivät pala on vietävä jäteastiaan. Niitä ei saa tunkea turpeen alle, koska ketut ja muut eläimet kaivava kaikki vähänkin haisevat esiin.

1. Kipinämikko toimii teltan tai nuotion palovartijana. Hän ei saa poistua paikalta. Hän valvoo, ettei hehkuva kamiina, nuotio tai lennähtänyt kipinä sytytä tulipaloa tai ettei rakotuli romahda nukkujien niskaan. Turvallisuusvälineitä ovat kynnyspuut, jotka estävät nukkujia vierähtämästä liian lähelle tulta, kamiinan ripustuspuut sekä sangollinen sammutusvettä. Sammutusvettä tarvitaan myös talvipakkasella.
2. Kipinämikon tärkeä tehtävä on pitää yllä tasaista, hyvää lämpöä. Se on vaikeampaa kuin uskoisi. Jäiset ja märätkin puut palavat, jos ne ovat tarpeeksi pieniä ja asetetaan hehkuvalle hiillokselle.
3. Kipinämikko kuivattelee ja kääntelee kuivumaan asetettuja tavaroita sekä huolehtii, etteivät tavarat pääse kärventymään.
4. Kipinämikko huolehtii yörauhasta (heittää halolla kuorsaajaa)
5. Kipinämikko herättää kunnolla seuraajansa sovittuna ajankohtana ja odottelee rauhassa, että tämä pääsee jalkeille.
6. Kun talviteltan kamina ei tunnu vetävän, kannattaa varmistaa, etteivät ilma-aukot ole tukossa. Joskus taittaa karstan karistaminen savupiippua kolistemalla